Menu

Olet kategoriassa ‘Suuren paaston aikana’

110

Paastorukous

Herra, minun elämäni Valtias! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Kumarrus maahan
Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puh­tauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkau­den henki.
Kumarrus maahan
Oi Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikok­seni ja anna, etten minä veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti. Aamen.
Kumarrus maahan

111

Synninkatumuksen ovet avaa minul­le, oi Elämänantaja, | sillä aamusta var­hain pyrkii sinun pyhään temppeliisi minun hen­­keni,| joka kantaa peräti saastutettua ruu­­miin temppeliä. | Mutta sinä, armollinen, | puh­­dis­ta se laupiaalla armollasi.
Nyt, aina ja iankaikkisesti. Aa­men. | Pelastuksen poluille ohjaa minut, oi Jumalansynnyttäjä, | sillä minä olen hä­peäl­lisillä synneillä saastuttanut sieluni | ja olen suruttomuuteen kaiken elämäni tuh­lan­nut. | Mutta sinä esirukouksillasi vapahda mi­nut | kaikesta saastaisuudesta.
8. stikiirasäv.

Armahda minua, Jumala, | sinun suuresta armostasi! | Pyy­hi pois minun syntini sinun suuresta lau­peu­destasi!
Ajatellen pahojen tekojeni pal­jout­ta | minä, onneton, vapisen | hirmuisen tuo­miopäivän pe­los­ta. | Mutta laupeutesi armoon turva­ten| minä Daavidin tavoin huudan sinulle: | ”Ar­mah­da minua, Jumala, | sinun suuresta ar­mos­ta­si!”
6. säv.

112

Sieluni, sieluni, nouse, miksi nukut! | Loppu lähenee, ja sinä hämmennyt. |
Heräjä siis, että kaikkialla oleva ja kaikki täyttävä Kristus Jumala sinua armahtaisi.

113

Suurella viikolla

Katso, Ylkä tulee keskiyöllä, | ja autuas on se palvelija, jonka hän valveilta löytää. | Vaan kelvoton on se, jonka hän löytää surut­tomana. | Varo siis, minun sieluni, | ettet
unen valtaan vaipuisi, | ettet kuolemaan tu­li­si luovutetuksi | ja valtakunnan ulkopuolelle suljetuksi.| Vaan herää ja laula: | ”Pyhä, pyhä, pyhä olet sinä, Jumala! | Jumalansynnyttä­jän tähden armahda meitä.”
8. säv.

114

Silloin kun kunnialliset opetuslapset | jalkain pesemisen aikana ehtoollisessa valistuivat, | niin kunniaton Juudas | rahan­hi­moa sairastaen vajosi pimeyteen | ja myi sinut, vanhurskaan Tuomarin, väärille tuoma­reille. | Katso, rahanhimoitsija, | sitä, joka ra­han tähden hirtti itsensä. | Pakene tuota kylty­mätöntä sielua, | joka Opettajalleen näin julkesi tehdä. | Herra, joka kaikessa olet hyvä, kunnia olkoon sinulle.

115

Minä näen, oi Vapahtajani, | sinun hää­majasi kaunistettuna, | mut­ta mi­nulla ei ole vaatetta siihen sisälle men­näk­seni. |
Valista, oi Valonantaja, minun sieluni puku ja pe­lasta minut!

116

Viisaan ryövärin | teit sinä mahdolli­seksi | samana päivänä | astumaan pa­­­­ratiisiin, oi Herra. | Valista myös minuakin ris­­tilläsi | ja pelasta minut.

117

Kunniallinen Joosef | otettuaan puun päältä sinun puhtaimman ruu­miisi, |
kää­rittyään puhtaaseen liinavaatteeseen | ja peitetty­ään tuoksuvilla yrteillä | pani sen uu­teen hautaan.
Mirhaa tuoville naisille ilmestyi haudan luo­na enkeli ja lausui: | ”Mirhavoiteet sopivat kuol­leil­le, mutta Kristus on kuolemalle vieras.”
2. säv.

118

Älä itke minua, äitini, | nähdessäsi hau­dassa poikasi, | jonka olet neit­syy­des­säsi helmassasi kantanut, | sillä minä nou­sen ylös | ja tulen kunniaani | ja ollen Jumala lak­kaamatta ylennän kunniassa ne, | jotka sinua| uskolla ja rakkaudella ylistävät.